Erilaisten verkkopalveluiden julkaisualgoritmit ovat sarja sääntöjä, joiden perusteella palvelut julkaisevat sisältöä, esimerkiksi mainoksia, käyttäjälle. Kokemuksemme mediasta ja maailmasta alkaa siis olla yksilöllistä – kaikki eivät näe kaikkea. Sosiaalisessa mediassa personointi on jo arkipäivää, mutta myös muun median puolella siirrytään lähitulevaisuudessa yhä enemmän algoritmien käyttöön.

Jo pitkään on puhuttu median murroksesta. Useimmiten sillä viitataan journalismin ansaintalogiikan kriisiin. Raha ei tule enää samalla tapaa sieltä mistä ennen: lehden tilaajilta ja lehteen painetuista mainoksista. Lehdet joutuvat kilpailemaan silmäpareista ja yleisö vaikuttaa klikkauksillaan siihen, millaisista aiheista juttuja tehdään tai miten niitä otsikoidaan. Journalismin tulevaisuutta pohtiessa voikin kysyä, kuinka paljon yleisö tulee määrittelemään journalistisen median sisältöjä ja kuinka paljon media itse pystyy edistämään sitä, että jaettu todellisuus säilyy mediakuplista huolimatta.

Kilpailu lukijoista ja median murros muuttaa journalismia monella tapaa: painetun lehden ennustetaan väistyvän ainakin osittain digitaalisen tieltä, journalismi polarisoituu viihteeseen ja faktaan ja lehtien kustantaminen keskittyy suurille kustantajille. Samalla kilpailu lukijoista haastaa journalistisia medioita miettimään tekemisen tapoja uusiksi ja kehittämään uudenlaisia journalismin muotoja. Erilaisia mediasisältöjä tuottavat yhä useammin yksityiset henkilöt, yritykset ja erilaiset yhteisöt perinteisen journalismin rinnalla. Kansalaisten tuottama mediasisältö, esimerkiksi blogit tai podcastit, tulevat värittämään journalismin kenttää tulevaisuudessa.

"Missä määrin ihmiset voivat luottaa, että netissä jaettu tieto on edes ihmisen käsialaa? Se tulee vaatimaan ihan uusia medialukutaitoja, joita minulla ei esimerkiksi tällä hetkellä ole."

Freelance-toimittaja

Toimittajien työnkuva on jo muuttunut ja tulee yhä monipuolistumaan. Tulevaisuudessa journalistit todennäköisesti saavat elantonsa myös muusta kuin journalismista: he vloggaavat, bloggaavat, toimivat asiantuntijoina tai viestinnän eri ammateissa. Kuka juttuja sitten tulevaisuudessa kirjoittaa? Tekoäly osaa jo kustannustehokkaasti tuottaa uutisia, jotka perustuvat tilastoihin ja lukuihin, esimerkiksi vaali- ja urheilutuloksia.

Robotit, kehittyvä tekoäly ja deepfake-teknologia asettavat paitsi journalisteille, myös lukijoille aivan uusia haasteita. Tiedon seulominen ja sen luotettavuuden varmistaminen tuntuu entistäkin tärkeämmältä: kuka julkaisee ja miksi? Lehden tai mediatalon brändi toimii lukijalle takeena luotettavuudesta. Mutta kuinka helppoa brändi on tunnistaa ja muistaa sosiaalisessa mediassa, jonka kautta seuraamme ison osan journalistisista sisällöistä?

Verkossa on tarjolla loputtomasti ilmaista sisältöä. Miksi journalistinen sisältö sitten maksaa? Pääasiassa siksi, että jutun kirjoittaminen vie aikaa: suunnittelua, taustatyötä, faktantarkastusta, haastatteluja ja matkustamista kirjoittamisen lisäksi. Toimittaja tekee siis työtä lukijan puolesta: tutkii, hankkii, seuloo ja järjestää tietoa. Millaisesta journalismista me tulevaisuudessa maksamme ja miksi? Robotin tuottama sisältö on kustannustehokasta, mutta miten me arvotamme inhimillistä tekijää sisällöntuotannossa - onko sillä väliä, kenen tuottamaa tekstiä luemme?

• Lue lisää:
• Suomen Kuvalehti: Kukaan ei tiedä miten media muuttuu
• Yle: Seitsemän asiaa jotka kaikkien pitää tietää digitaalisen median tulevaisuudesta
• Journalisti: Digiennustaja

Näytä vähemmän >>>